Näin Stalker-hahmoa cosplayanneena (miten toi sana kirjotetaan?), S.T.A.L.K.E.R. CoP -peliä pelanneena, Stalker-kirjan lukeneena ja Andrei Tarkovskyn Stalker-elokuvan nähneenä voisin pitää itseäni jo aika hyvänä Stalker-tietäjänä, joten voisin hiukan ehkä tiivistää mistä tämänkaltaisessa stalkeroinnissa on kyse, ja mikä siinä kiehtoo.
Stalker on henkilö, joka tekee vierailuja erikoiselle alueelle, Zonelle. Zone on siitä erikoinen alue, että siellä on outoja ja vaarallisia anomalioita (voimakkaita gravitaatiokenttiä ym.) jotka voivat vaihdella paikkaa aina päivästä riippuen. Kuitenkin alueelta on tärkeintä käydä hakemassa yhtä outoja artefakteja, jotka voivat esim. antaa loputonta virtaa akkuihin ym. sähkölaitteisiin, parantaa haavoja, pidentää elinaikaa, tai vaikka olla "vain" ikiliikkujia. Yleensä Zonelle meneminen on myös kiellettyä: kirjassa sekä elokuvassa miliisit yrittävät useasti tappaa alueen reunoilta (tai sisäpuolelta) havaittuja Stalkereita. Call of Pripyat -pelissä Stalkerit elävät koko ajan Zonella, eikä sieltä ole tarkoitus poistua kuin kuolleena tai artefakteilla rikastuneena. Kirjassa Zonella käyvät myös hyvin varustautuneet tiedemiehet Stalkereiden lisäksi, jotka yrittävät ymmärtää kaikkia outoja ilmiöitä ja tutkia artifakteja. Huomattavaa on myös se, että kirjassa ja elokuvassa Zone on syntynyt (luultavasti) avaruusolioiden vierailun takia, kun taas pelisarjassa Zone on syntynyt Tshernobylin alueelle erään tieteellisen kokeen epäonnistuttua.
Stalkerit ovat yleensä aika epätoivoisia ihmisiä, ja Zonelta löytyvien artifaktien avulla rikastuminen on yleensä viimeinen keino onnistua elämässä. Tilannetta voisi verrata vaikka entisajan Klondyken kultaryntäykseen, jonne monet ihmiset lähtivät rahankiilto silmissä, mutta harva rikastui tai palasi elossa kotiin. Zone myös vaikuttaa stalkereihin: kirjassa päähenkilön lapsi muistuttaa karvaista ihmistyttöä, joka lopulta regressoituu apinamaiseksi myös käyttäytymiseltään. Päähenkilö itse kokee kävellessään tien yli kohtauksen, jossa hän näkee erittäin todentuntuisia muotoja joiden värit vaihtuvat, ja hän haistaa tuhansia eri tuoksuja muutaman sekunnin ajan. Trippin balls ilman trippiaineita, näin sanoakseni. Kaikissa eri Stalker-tarinoissa on mukana myös Wish Granter, joka täyttäisi toivojan salaiset toiveet. Kirjassa Wish Granterina toimii kultainen pallo, elokuvassa huone ja pelisarjassa Monoliitti. Yleensä kuitenkin nämä toiveet toteutuvat erilaisina, kuin toivoja itse tahtoisi. Syynä joko se, että tämä mystinen "lampun henki" lukee ihmisen sydämessä olevat salaiset toiveet tai se, että toivekone tahallaan muokkaa toiveesta erilaisen, kuin mitä toivoja olisi halunnut (esim. ikuisen elämän toivominen muuttaa ihmisen metallipatsaaksi). Stalkerit ovat siis eräänlainen sekoitus epätoivoa, seikkailuhenkeä ja ihmismäistä uteliaisuutta, jotka yleensä pyrkivät saavuttamaan enemmän ja enemmän Zonen avulla. Todettava kuitenkin on, että näin ei juuri koskaan käy, vaan stalker joko kuolee anomaliaan tai jää rikastumatta...
>ilmeeni, kun paras anomalia koskaan
Elokuva on kerronnaltaan ja tulkinnaltaan kaikkein erilaisin, vaikka siinäkin lähtökohta on perin stalkermainen: köyhä stalker yrittää rikastua viemällä ihmisiä toiveita täyttävään huoneeseen, joka on jossain Zonen uumenissa. Tarkovsky maalaa Zonesta itsensä näköisen - tunnelma on rauhallinen, lähes unenomainen, ja veden liikkumista nähdään paljon vesiputouksissa, lammikoissa ym. Tarinan alkaessa Stalker on itsevarma, kun taas hänen kumppaninsa Kirjailija ja Professori ovat epävarmoja saavuttaessa Zonelle. Lopulta hahmot kuitenkin kehittyvät niin, että kun olisi aika astua toiveita täyttävään huoneeseen niin sekä Professori että Kirjailija ovat kasvaneet henkisesti vahvemmiksi, kun taas Stalker on heikko ja pelokas. Professori ja Kirjailija ymmärtävät, etteivät tarvitse huonetta mihinkään, kun taas Stalker ei voi tuntea itseään missään muualla tärkeäksi, kuin opastamalla ihmisiä Zonella. Artefaktejakaan ei elokuvassa näytetä, ja anomalioita taitaa olla kaksi - kolme. Tärkeintä ei siis ole se, mitä ruudulla näennäisesti tapahtuu, vaan se, mitä tapahtuu henkilöhahmojen sisällä! Kirjan ja pelisarjan kaksi suurinta eroa ovat Zonen sijainti (kirjassa näitä alienien alueita on kuusi, ja pelissähän seikkailemme Tshernobylissä) sekä suhtautuminen aseisiin: kirjassa aseiden vieminen Zonelle on iso tabu (päähenkilö jopa kysyy toveriltaan: ketä aiot sillä aseellasi ampua?) kun taas pelissä aseistautuminen on itsestäänselvyys ryöstelijöitä ja mutantteja vastaan.
Jokainen eri inkarnaatio Stalker-aiheesta on mielestäni todella mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. Luultavasti kiehtovin asia koko Stalker-sagassa ei ole Stalkerit, vaan Zone - mystinen alue, josta kukaan ei tunnu tietävän ikinä juuri mitään, mutta sinne on silti mentävä. Kirjassa painotetaan paljon sitä, miten ihmisten ja avaruusolioiden kohtaaminen on kuin tienvarsipiknik, jossa ihmiset kipittivät nopeasti metsään piiloon ja vierailijat jättivät jälkeensä "roskia" hujan hajan tienpientareelle. Itselleni suurin kysymys tämän kaiken jälkeen on:"uskaltaisinko itse mennä Zonelle, ja paljonko artifakteja pystyisin kantamaan ulos ennen kuin väistämätön anomalia minut tappaisi?" :3
Stalker on henkilö, joka tekee vierailuja erikoiselle alueelle, Zonelle. Zone on siitä erikoinen alue, että siellä on outoja ja vaarallisia anomalioita (voimakkaita gravitaatiokenttiä ym.) jotka voivat vaihdella paikkaa aina päivästä riippuen. Kuitenkin alueelta on tärkeintä käydä hakemassa yhtä outoja artefakteja, jotka voivat esim. antaa loputonta virtaa akkuihin ym. sähkölaitteisiin, parantaa haavoja, pidentää elinaikaa, tai vaikka olla "vain" ikiliikkujia. Yleensä Zonelle meneminen on myös kiellettyä: kirjassa sekä elokuvassa miliisit yrittävät useasti tappaa alueen reunoilta (tai sisäpuolelta) havaittuja Stalkereita. Call of Pripyat -pelissä Stalkerit elävät koko ajan Zonella, eikä sieltä ole tarkoitus poistua kuin kuolleena tai artefakteilla rikastuneena. Kirjassa Zonella käyvät myös hyvin varustautuneet tiedemiehet Stalkereiden lisäksi, jotka yrittävät ymmärtää kaikkia outoja ilmiöitä ja tutkia artifakteja. Huomattavaa on myös se, että kirjassa ja elokuvassa Zone on syntynyt (luultavasti) avaruusolioiden vierailun takia, kun taas pelisarjassa Zone on syntynyt Tshernobylin alueelle erään tieteellisen kokeen epäonnistuttua.
Stalkerit ovat yleensä aika epätoivoisia ihmisiä, ja Zonelta löytyvien artifaktien avulla rikastuminen on yleensä viimeinen keino onnistua elämässä. Tilannetta voisi verrata vaikka entisajan Klondyken kultaryntäykseen, jonne monet ihmiset lähtivät rahankiilto silmissä, mutta harva rikastui tai palasi elossa kotiin. Zone myös vaikuttaa stalkereihin: kirjassa päähenkilön lapsi muistuttaa karvaista ihmistyttöä, joka lopulta regressoituu apinamaiseksi myös käyttäytymiseltään. Päähenkilö itse kokee kävellessään tien yli kohtauksen, jossa hän näkee erittäin todentuntuisia muotoja joiden värit vaihtuvat, ja hän haistaa tuhansia eri tuoksuja muutaman sekunnin ajan. Trippin balls ilman trippiaineita, näin sanoakseni. Kaikissa eri Stalker-tarinoissa on mukana myös Wish Granter, joka täyttäisi toivojan salaiset toiveet. Kirjassa Wish Granterina toimii kultainen pallo, elokuvassa huone ja pelisarjassa Monoliitti. Yleensä kuitenkin nämä toiveet toteutuvat erilaisina, kuin toivoja itse tahtoisi. Syynä joko se, että tämä mystinen "lampun henki" lukee ihmisen sydämessä olevat salaiset toiveet tai se, että toivekone tahallaan muokkaa toiveesta erilaisen, kuin mitä toivoja olisi halunnut (esim. ikuisen elämän toivominen muuttaa ihmisen metallipatsaaksi). Stalkerit ovat siis eräänlainen sekoitus epätoivoa, seikkailuhenkeä ja ihmismäistä uteliaisuutta, jotka yleensä pyrkivät saavuttamaan enemmän ja enemmän Zonen avulla. Todettava kuitenkin on, että näin ei juuri koskaan käy, vaan stalker joko kuolee anomaliaan tai jää rikastumatta...
>ilmeeni, kun paras anomalia koskaan
Jokainen eri inkarnaatio Stalker-aiheesta on mielestäni todella mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. Luultavasti kiehtovin asia koko Stalker-sagassa ei ole Stalkerit, vaan Zone - mystinen alue, josta kukaan ei tunnu tietävän ikinä juuri mitään, mutta sinne on silti mentävä. Kirjassa painotetaan paljon sitä, miten ihmisten ja avaruusolioiden kohtaaminen on kuin tienvarsipiknik, jossa ihmiset kipittivät nopeasti metsään piiloon ja vierailijat jättivät jälkeensä "roskia" hujan hajan tienpientareelle. Itselleni suurin kysymys tämän kaiken jälkeen on:"uskaltaisinko itse mennä Zonelle, ja paljonko artifakteja pystyisin kantamaan ulos ennen kuin väistämätön anomalia minut tappaisi?" :3
Muistakaa varoa Uotilan pesäpallokenttää josta löytyi anomalia.
VastaaPoistaLahden Sibeliustalo on toisaalta taas varsin turvallinen. Kahdenkaan päivän intensiivisen etsinnän jälkeen ei löytynyt yhtään anomaliaa!
Jep, vaikka kuinka yritin etsiä, ni ei mitään löytyny!
VastaaPoista