Kesäistä animea - Legend of the Legendary Heroes

Olen todella huono ihminen katsomaan mitään uusia sarjoja, ja sama pätee myös animeen. Niinpä en oikein ole "JEE UUSI ANIMUKAUSI ALKOI, TEENPÄ RAPORTIN BLOGIIN ASAP!" -ihmisiä, koska minulla ei yksinkertaisesti ole mitään aiheeseen liittyvää kirjoitettavaa. Ehkä se johtuu laiskuudesta ja turhasta elitismin tavoittelusta, mutta mielestäni useimmat kesäkaudet ovat täynnä moedraamahaaremi-krääsää, josta en yksinkertaisesti vain pysty nauttimaan. Esimerkkinä satunnaisesta pettymyksestä oli katsastamani Asobi no iku yo!, jossa isotissinen kissanainen vieraalta planeetalta poseeraa katsojalle puolen tunnin ajan. Kuullostaisi hyvältä, jos olisin vielä 14-15 -vuotias, mutta näin vanhana ratsuna kaipaa jo vähän enemmän koukkua sarjaan, kuin pelkkää tissiä ja peppua... Vaikka eihän niissäkään periaatteessa mitään väärää ole!

SaanX mä tulla sun viereen nukkuu, miau~?

MUTTA!

Yllättäen huomasin viime yönä 4chanin /a/ssa keskustelua Legend of the Legendary Heroes -sarjasta. Okei, nimi on korni ja ei vakuuta. Okei, alku- ja loppubiisit ovat aika paskoja, eikä piirtojälkikään ole mikään maailman tyrmäävin. Mutta perhana sentään, miksi tämä sarja sitten on kolmen jakson perusteella mielestäni niin oivallinen?!

Aloitetaanpa nyt aivan alusta. LOTLH:in perusidea juurrutetaan heti ykkösjakson alkusekunneilla - olipa kerran demoneita ja muita, ja sitten nää oudot sankarit tappo ne, ja niiden jättämät reliikit on varmasti arvokkaita. Noh, sitten katsoja tutustutetaan päähenkilöön nimeltä Ryner Lute (ääninäyttelijänään Code Geassin Lelouchin ääni, Jun Fukuyama), joka on eräänlainen reliikkejä etsivä velho. Hänen eripuraisena kumppaninaan on kaunis miekkanainen nimeltä Ferris, ja heidän molempien pomo on Rolandin valtakunnan uusi kuningas, Sion Astal. Ensimmäinen jakso käytetään lähinnä hahmojen esittelyyn, hassutteluun ja yhden reliikin löytämiseen. Alkuajatuskseni oli: ei vakuuta, mutta annetaan sarjalle mahdollisuus.

Kakkosjaksossa tapahtuukin Berserkit/Gungravet, ja palaamme päähenkilöiden menneisyyteen. Tapahtumapaikkana on Rolandin armeijan instituutti, jossa Sion ja Ryner asuvat. Instituutissa harjoitellaan erilaisia sotaan liittyviä asioita, mutta pääasiassa katsojille näytetään vain taikojen harjoittelua. Ryner on unelias ja taidoton höpönassu, kun taas Sion on jo instituutissa suosittu "luokan presidentti". Sion kuitenkin valitsee Rynerin hänen joukkueeseen erästä sotaharjoitusta varten, koska Rynerilla on mystinen Alfa Stigma, jonka kantaja on ilmeisesti erittäin voimakas mutta myös kirottu. Ryner kuitenkin yrittää piilotella aktiivisesti taitojaan, jotta muut eivät saisi tietää hänen pelottavaa salaisuuttaan. Onnistuneen sotaharjoituksen jälkeen Sion ja Ryner ystävystyvät, ja Sion kertoo haluavansa tulla Rolandin kuninkaaksi. Salamurhaajat yrittävät tappaa Sionin, mutta nuori Ferris pelastaa Sionin hädästä. Tarina tuntuu vihdoin käynnistyvän, hienoa.

Kahden ensimmäisen jakson jälkeen kolmosjakso on kuin isku vasten kasvoja. Ryner ei pysty pitämään Alfa Stigmaa kurissa, ihmisiä kuolee kuin heinää, verta joka puolella, naisia (melkein!) raiskataan ja meno muuttuu kertaheitolla todella synkäksi. Alfa Stigman vapautuessa Fukuyama tekee erittäin hienon ja ihokarvoja nostattavan suorituksen, ja vähäisin syy ei ole Lelouchilta "peritty" psykoottinen nauru. Ai että, kun tämän tason ääninäyttelyä saataisiin joskus Suomessakin!

On vaikea vielä sanoa, onko LOTLH kesän positiivisin yllätys, koska kolmen jakson jälkeenkin on moni sarja ehditty pilaamaan. Jaksan kuitenkin toivoa, että sarja lähtee puksuttamaan kuin höyryveturi eteenpäin, ja siinä samalla katsojakin tempautuu mukaan. Toivoa sopii, ettei sarja nyt aivan Geasseja tee ja muutu junaonnettomuudeksi loppua kohden. Mieluiten tätä katsoisi Berserkin light -versiona, kuin Geassin henkisenä kolmoskautena. Jos ette ole vielä tätä sarjaa katsastaneet, antakaa sille kolme jaksoa aikaa. Moedraamahaaremia tämä ei ainakaan ole.

Oh you Ryner, you so pringles!