FFFFFFFFriday night -tajunnanvirtaa!

Lisää tekstiä perjantai-illan iloksi. Tällä viikolla tosiaan alkoi työt. Ei mitään kovin erikoisia hommia, tiistaina tosin käytiin isän kanssa Helsingissä ostamassa firmaan lisää tavaraa ja sitten isälle ja isoveljelle lisää jäähakkuja sun muita vermeitä. Kyllä kiipeily on kallis harrastus, mutta parempi sitte päästä sinne vuorelle tollasilla huippukamoilla! :) Jos ei onnistu, niin trollaan kyllä vitusti niitä sitten.

Eka viikko meni kyllä suhteellisen nopeesti, tosin kassahommiin pitää aina totuttautua hiukan, ehkä kahden sekunnin ajan. Ilma on ollu myös harvinaisen harmaa ja sateinen, sais se kesä kyllä tulla takas. On myös vittumaista, kun opettajat ei tarkista kokeita. Olis ihan mukava tietää, miten ne viimiset tentit meni... Noh, kai ne läpi meni, en ainakaa jaksa uusia mitään jos tulee uusittavaks. Tällä viikolla on myös "klassiset" animubiisit palanneet takaisin aivoihini, kuten esimerkiksi tämä ja tämä. Myös Ayumi Hamasaki on laulanut korvaani nostalgisia biisejä. FUCKING NOSTALGIA'D!

Vasen poskikin taitaa olla nyt parantumassa, kun sain lääkäriltä jotain pillereitä. Ei ainakaan satu koko ajan naamaa ja pystyy keskittymään muihin asioihin täysin, ilman häiriintymistä. Ensi blogikirjoituksessa luultavasti analyysia Evangelionin uudesta You can (not) Advance -leffasta, jos saan katsottua sen. Vaihtoehtoisesti vanhojen sarjojen ylianalysointia, joka on varmasti _eräiden_ lukijoiden mieleen (featuring Gunbuster, Gurren-Lagann). Kattellaan, mitä saadaan aikaseksi :3

PS. Oonko laittanu jokaisen blogikirjoituksen tunnisteeksi sanan "turhat"? HAAWSOME

Ilmeeni, kun Riemurasia varasti MITÄ WOOKIE -kuvan

Sunnuntain sekalaistarjous

Perjantaina oli mukava päivä, vaikka pitikin herätä aikasin. Heti aamulla käytiin vähän ostoksilla ja mukaan tarttui kahdet uudet caprit ja kaksi lyhythihaista kauluspaitaa. Heräteostoksena oli myös Björn Borg -merkkinen tekonahkainen olkalaukku, sekin oli kovin jepa. Iltapäivällä mentiin isän kanssa mökille terassia maalaamaan. Viime vuonna maalaamiseen meni ihan älyttömän kauan, käytiin vissiin neljänä eri päivänä maalaamassa, mutta nyt meni vaan yks päivä. Ihmeteltiin molemmat moneen kertaan oikeen ääneen, että miten se nyt näin helppoa voi olla tällä kertaa. Ilmeisesti ei vaan laudat enää ime itseensä niin paljon sitä ainetta, tai näin päin pois. Kuitenkin, nyt terassi on aika komeassa kunnossa taas! Sen verran aurinkokin porotti, että tuli käsiin hiukan rusketusta jo.

Koulukin loppui torstaina, ja työharjotteluasiatkin näyttäisi nyt siltä, että saan ne hoidettua ilman suurempia kommelluksia opettajan kanssa. Pari paperia pudotan maanantaina koulun lokeroon, niin se on siinä! Feelsjohngoodman.bmp! Muilta osin viikonloppu onkin ollut tosi rauhallinen, netin ja varsinkin Dopelives-sivun selailu ovat olleet pääosassa. Niin, ja sitten on ollut kyllä kolme yötä jo niin rankkoja unia, ettei niinku mitään jakoa! Alitajunta tarjoilee kyllä ihmeellisiä maisemia ja tilanteita, aamulla on sitte aina ihan väsynyt, kun koko yö on mennyt seikkaillessa... Täytyy joskus paremmalla ajalla taas pohtia unimaailman syövereitä, mutta ei tällä kertaa.

:)

Hiton magneetit...

...miten ne toimivat? Magneetit toimivat siten, että magneetin toinen pää varautuu negatiiviseksi ja toinen positiiviseksi, elektronien järjestyksen ansiosta. Positiivinen pää vetää puoleensa negatiivista ja hylkii puolestaan toista positiivista päätä kohdattaessa. Kaksi ääripäätä vetää toisiaan puoleensa. Aika viileä juttu, jäbä...

Ihmisiä kiinnostavat ääripäät eri elämän asioissa. Ihmissuhteiden kohdalla tämä on helppo ymmärtää: toinen vaikuttaa vähän mystiseltä ja jännittävältä, koska on niin erilainen kuin itse. Miesten ja naisten välinen fyysinen ero on jo luonnollisesti itsessään kiinnostavaa. Jatkaen näistä lapsellisesta, mutta toki hyödyllisistä, esimerkeistä eteenpäin huomaamme, että ääripäät eivät liity ainoastaan meihin, vaan kaikkeen. Kuuma ja kylmä viehättävät meitä vuodenaikojen ja mieltymysten mukaan. Musta ja valkoinen ovat aina suosittuja värejä - vierekkäin ne ovat vielä parempia, vaikkapa raitasukissa :3.

Elämän ja kuoleman kontrasti on jatkuvasti ihmiselämässä läsnä. Ilman kuolemaa tuskin olisi mielekästä elämää, ja ilman elämää ei voi mikään loppua kuolemalla. Carl von Clausewitz tiivisti asian hienosti Sodankäynnistä-kirjassaan:"Sota on elämää puhtaimmillaan, koska sodassa ihmisen elämästä on karsittu kaikki turha pois, paitsi kuolema." Siihen Carl-veikkonen ei puuttunut, onko sota loppujen lopulta hyvä vai huono asia, emmekä mekään. Ja siinä taas eräs kontrasti, hyvä ja paha. Jopa tutkimustuloksissa meitä useinmiten kiinnostavat ne piikit ja aallonpohjat, joita käppyrät voivat meille tarjota - keskimääräinen usein jää huomiotta. Ääripäät, ja varsinkin niiden vaihtelut, tuovat siis ihmiselämään tietynlaisen sisällön, vaikka emme sitä usein edes ajattele. Ilman näiden erilaisten hyvien ja huonojen aikojen vaihtelua tuskin tuntisimme iloa, surua tai juuri muutakaan.

Ääripäät eivät liity ainoastaan ihmisten elämään, vaan kaikkeen olevaan. Kylmää ja kuumaa jo sivuttiin - atomien liike-energian määrää siis käytännössä. Atomin sisällä protonit ovat isoja verrattuna kiertäviin elektroneihin. Molekyylit ovat atomeja isompia, ihmiset puolestaan molekyylejä isompia ja niin edelleen. Suurten ja pienten asioiden vuorottelu jatkuu avaruuden äärettömyyteen asti. Ääripäät riippuvat siis joskus jopa siitä, minkä tai kenen kannalta tarkastelemme asioita. Kaiken olevan erilaiset vaihtelut muodostavat lopulta äärettömän syklin, jossa kaksi asiaa vaihtelevat toistensa suhteen. Tämä on ehkä suurin luonnonlaki, jota ei voi käytännössä mitata eikä nähdä - Muutos ja sen ääretön potentiaali.

Vaikka jokaisen ihmisen elämä ja teot ovat rajallisia, niin silti jokaisessa meissä on äärettömyyden potentiaali. Sisäistä tahtoa ja rohkeutta ei voi tuhota kukaan muu, kuin ihminen itse. Keho voi tuhoutua, mutta murtumatonta tahtoa ei voi poistaa, estää eikä hävittää - ääretön potentiaali on pysäyttämätön! Vaikka historia muistaa hyvin nämä elämän voittajat, niin silti joka päivä voimme nähdä edellä kävelleiden, tavallisten ihmisten ja muun elävien olentojen tahtotilan. Ilman edellisten ääretöntä potentiaalia muutokseen ei Maapallo olisi sellainen kiva paikka, kuin nyt :). Suuri osa ihmiseen kuuluvista atomeista on muodostunut tähtien ytimessä, tätäkin jännää asiaa voi aika-ajoin pohtia...

Hell yeah, magneetit. Kertokaa filosofisia mielipiteitänne ja kumotkaa minun lapselliset väitteet, niin saadaan keskustelua käyntiin :3. Sainpa ainakin tekosyyn mainita raitasukat blogitekstissä!

Kuva liittyy, ilmeeni ja mielipiteeni koko tekstistä:

Launtai-aamun ajatuksia

On kyllä aika jepa toi kesäinen ilma, vaikka onkin kuumaa ja hyttysiä pyörii jo ympärillä! Kesän tullessa kyllä huomaa miten vähän oikeastaan omistaa kesäisiä vaatteita - takkeja ja muita talven ja syksyn vaatteita kyllä on pilvin pimein, mutta minne ovat jääneet kesän tamineet? Kaupan hyllylläkö ne vielä ovat? Btw, tuo linkin kesäinen biisi on peruja vuodelta 2006 - kuulin sen radiosta helmikuussa :D

Eilen oli aika hieno ilta, kun katsottiin Suomen peli kavereiden kanssa. Tämän jälkeen väännettiin vielä NHL09:ää, eli melko kiekkopainotteinen ilta. Tietokonetta on kyllä melkeen mahdoton voittaa pro-asetuksilla, ihme tekoäly ;/.

Puhutaanpa Desuconista!

Noniin, avataanpa tämä toinen postaus Desuconilla ja cosplaylla. Viime vuoden Desuconissa minä ja ystäväni LuckyMan pääsimme/jouduimme Opi Japania Erinin Kanssa -sarjan tekijän haastatteluun, joka oli aika häpeällinen kokemus. Tuntuu siltä, että minun ei kannata mihinkään haastatteluihin mennä enää koskaan, koska niistä ei seuraa mitään hyvää! Kuitenkin viime vuoden Desucon oli sen verran iloluontoinen tapahtuma, että päätimme taas kerran lähteä Lahteen 12.-13. kesäkuuta väliseksi ajaksi. Conin kunniavieraina ovat mm. Haruko "Halko" Momoi ja Nobuyuki Fukumoto. Itse henkilökohtaisesti odotan enemmän Fukumoton esiintymistä ja nimikirjoitustilaisuutta, koska hänen tekemänsä Kaiji- ja Akagi-sarjat ovat sydäntäni lähellä :3. Halko ei oikeastaan herätä minussa suurempia tunteita, joten en ole hänen konserttiakaan menossa katsomaan (mielummin kuuntelen vaikka auton stereoista Girl's Generationia).

Viime vuoden Gihren Zabi -asu on nyt laitettu naftaliiniin ja kaappiin, koska tämän vuoden Desuconissa aion olla satunnainen Stalker. En ole ihan varma, että onko poliittisesti korrektia saapua animea ja Japanin kulttuuria käsittelevään tapahtumaan itä-eurooppalaisena, postapokalyptisen maailman haaskankerääjänä, mutta ei kai sillä niin väliä. Pääasia on, että puku näyttää edes jotenkin siedettävältä ja conissa on hauskaa/hikistä/stressaavaa. Desuconin kunniaksi on viime vuoden perusteella sanottava, että se oli kuin paratiisi verrattuna v.2006 Animeconiin Helsingin Paasitornilla jossa hiki virtasi sekunti ovesta sisäänastumisen jälkeen. Tuolloin asumisen kanssa ei kyllä ollut ongelmia, koska pääsimme erään ystävän (Warped Manin!) luo asumaan eikä hotellista tarvinnut maksaa. Tämän vuoden Desuconia varten taitaa kaikki Lahden hotellihuoneet ja muut vuokrattavat tilat olla varattuja, joten taidamme mennä erään kolmannen ystävän mökille asustelemaan. 80 kilometrin ajomatka coniin on tosiasia, jonka kanssa pitää vain tällä kertaa elää...

Suomen cosplay- ja coniskene ovat nyt tietynlaisessa muutostilassa. Animecon, joka vuosia hallitsi suurimpana Suomen animeaiheisia tapahtumia, on tulossa pian tiensä päähän. Tämä siksi, että kukaan ei halua enää järjestää tätä massiivista dinosaurustapahtumaa. Animeconiin taitaa liittyä liikaa sen historian tuomaa negatiivista painoarvoa. Entisen ilmaistapahtuman manttelinperijäksi näyttäisi nousevan juuri edellä mainittu Desucon, tai sitten Tampereella järjestettävä Tracon. Molemmat tapahtumat ovat maksullisia (Desuconin ennakkolippu 14€, Traconin 9€), vaikka muutamia vuosia takaperin "conialan silmäätekevien" mielestä maksullinen tapahtuma ei voisi onnistua. Itselleni maksullisuus sopii - vähemmän satunnaisia Jonneja pyörimässä nurkissa ja jos rahalla saadaan kaksi kovatasoista vierasta Nipponista, niin vielä parempi.

Cosplay-väki tuntuu myös olevan jaottunut monelta osin, vaikka kyseessä pitäisi olla kaikkien yhteinen ja hauska harrastus: on jaottelua ammattilaisiin ja aloittelijoihin, miehiin ja naisiin, Narutolapsiin ja Kingdom Hearts -hahmoihin sekä itsetehtyihin ja ostettuihin pukuihin. Itse olen juuri tätä plebeiji-ostokansaa, koska en osaa itse mitään ommella, saatika siihen ei ole aikaa. Siksi minua harmittaakin, että myös paskasti itsetehdyt asut ovat arvostusasteikolla korkemalla, kuin ostetut. Eikö hyvistä osista koottu, ostettu asu ole parempi kuin vartissa kyhätty tekele? Missä puolestaan menee "itsetehdyn" raja: pitääkö tehdä kaikki itse, vai saako äiti, lähituttu tai joku sukulainen auttaa, kunhan apu on ilmaista? Entäpä miten suhtaudutaan ostettuihin peruukkeihin ja muihin lisäkoristeisiin? Itse arvostan eri asut lähinnä niiden viimeistelyn ja näyttävyyden mukaan, mutta toki itse cosplay-kisoihin pitäisi ottaa vain itsetehtyjä (tai enimmäkseen itsetehtyjä) asuja. Kunnia niille, jotka hienoja asuja osaavat ja jaksavat tehdä!

Oliko tässä mitään järkeä tai päämäärää, eipä tainnut olla :). Kunhan sain taas toistaa vanhoja hokemiani. Toivottavasti Desuconista tulee hieno tapahtuma tänäkin vuonna, ja että iltabileissä on paljon cosplayaavaa väestöä. TAHDON NÄHDÄ MYÖS ROBOT UNICORN ATTACK -COSPLAYASUN TÄNÄ VUONNA! Always~~~~

Ensimmäinen postaus

Hui. Päätinpä tehdä itselleni täysin uuden blogin, koska kouluprojektiblogi ei oikein tunnu luontevalta paikalta kirjoittaa asioista internetissä. Tällä kertaa tarkoitus ei ole pelkästään puhua videopeleistä ja muista päivääpolttavista aiheista, vaan aivan kaikesta. Toki siihenkin edellä mainitut aiheet kuuluvat myös... Terävöitetään vielä selkeyden vuoksi aihealueita, joihin voisi vaikka kärkipäässä kuulua:

• elämä ja sen pienet ihanuudet ja ärsyttävyydet
• animu ja mango
• vidyapelit
• cosplay ja cosplay-draama (lähestyvän conikesän takia)
• yleinen filosofointi
• neloskanavan typerät meemut
• muu yleinen trollailu :3

Toivottavasti jaksatte lukea ja kommentoida. Yritän tehdä näistä kirjoituksista hieman selkeämpiä ja pidempiä kuin tavallisesta facebook-päivityksestä, jotta massiivisella lukijakunnallani riittäisi mielenkiintoa tulla vielä toisenkin kerran tekstieni pariin.